Suomi osallisena Syyrian kriisissä

Suomi on vienyt aseita ja asetietoutta Syyriaan, selviää SaferGlobe Finlandin Suomen asevienti -raporteista. 

Syyriaan kohdistunut vienti käsitti vuonna 2009 kymmenen kaksoiskäyttöteknologian lupaa. Kaksoiskäyttötuotteella tarkoitetaan tuotetta, jota voidaan siviilikäyttötarkoituksensa lisäksi käyttää joukkotuhoaseiden tai niihin liittyvien ohjusjärjestelmien kehittämiseen ja valmisteluun. Vuonna 2010 myönnettiin esittelylupa kahdelle teleskooppimastolle Syyrian armeijan viestijoukoille.

Syyria on Euroopan unionin asevientikiellossa. Hälyttävän ihmisoikeustilanteen ja sotatilan vuoksi maa kuuluu aseviennin harmaalle listalle. Yle Uutiset raportoi 12.10.2012 Syyrian tilanteen pahentuneen entisestään. Tarkkailijoiden mukaan ainakin 240 ihmistä sai surmansa yhden päivän aikana taisteluissa eri puolilla Syyriaa. Jordaniaan Za’atrin pakolaisleirille saapuu joka yö noin tuhat uutta syyrialaispakolaista. 

Changemaker vaatii tiukempaa asevientipolitiikkaa

157 maata ilmoitti 7.11.2012 YK:n yleiskokouksessa haluavansa jatkaa neuvotteluja kansainvälisen asekauppasopimuksen työstämiseksi.  Neuvottelut jatkuvat 18.-28. maaliskuuta 2013. Suomi on yksi seitsemästä sopimuksen alullepanijamaasta. Keskustelu asekaupan kipupisteistä on kuitenkin Suomessa edelleen vaikeaa, koska asekauppapolitiikkamme ei ole riittävän läpinäkyvää.  

Globaalin oikeudenmukaisuuden puolesta toimiva nuorten vapaaehtoisverkosto Changemaker kampanjoi tänä vuonna Suomen aseviennin rajoittamiseksi. Rauhantekijä-kampanjassaan Changemaker vaatii, että Suomi lopettaa aseiden ja puolustustarvikkeiden viennin sellaisiin maihin, joissa on meneillään sota tai aseellinen konflikti, tapahtuu vakavia ihmisoikeusrikkomuksia, demokratian toteutuminen on puutteellista tai joissa on korkeat aseväkivaltatilastot. Lisäksi Suomen tulee edistää aktiivisesti kansainvälisen asekauppaa rajoittavan sopimuksen syntymistä YK:ssa. 

Changemaker-verkosto toimii Kirkon Ulkomaanavun yhteydessä. Kirkon Ulkomaanapu ja Changemaker järjestävät torstaina 15.11. klo 20 Helsingissä Bar Iso Roba 10:ssä tukikonsertin Syyrian pakolaisten auttamiseksi. Rauhantekijä-kampanjan päätöstempaus järjestetään lauantaina 17.11 klo 12.00-14.00 Helsingissä Kolmen Sepän aukiolla.

Lisätiedot ja yhteydenotot kampanjavastaava Ulla-Sisko Jauhiainen, 0407064185, ullasiskoanneli@gmail.com

Kampanjan nettisivut www.changemaker.fi/rauhantekija

Tiedote 14.11.2012

Tukikonsertti 15.11. Syyrian nuorten pakolaisten puolesta

Kirkon Ulkomaanapu ja Changemaker järjestävät tukikonsertin syyrialaisnuorten auttamiseksi Jordanian pakolaisleireillä. Konsertti on osa Changemakerin Rauhantekijä-kampanjaviikkoja ja haluammekin kutsua paikalle kaikki muutoksentekijät!

Jordaniaan Za'atrin pakolaisleirille saapuu joka yö noin tuhat uutta syyrialaispakolaista bussikyydillä.

Syyrialaispakolaisten joukossa on sodassa vakavasti traumatisoituneita nuoria. Osa heistä on menettänyt kotinsa lisäksi perheensä, ja konflikti on aiheuttanut heille traumoja, pelkoja tai fyysisiä vammoja. Lisäksi heidän koulunkäyntinsä on keskeytynyt.

Tule mukaan auttamaan ja osallistu TUKIKONSERTTIIN 15.11.2012!
Osoite: Bar Iso Roba 10, Helsinki.

Esiintymässä Anssi Kelan lisäksi arabialaista musiikkia esittävä Oriental Tunes, soolossa Burhan Hamdon.

Tervetuloa! Ovet avautuvat kello 20.00.
Liput ovelta 10 e. Lipputulojen tuotto ohjataan suoraan syyrialaisten nuorten ja lasten tukemiseen pakolaisleirillä.

Voit myös tehdä suoran lahjoituksen syyrialaispakolaisten auttamiseksi:
http://www.kirkonulkomaanapu.fi/fi/lahjoita/syyrian_sisallissota

Myymme kuolemaa, jotta eläisimme

”Jotta pysyvä muutos saataisiin aikaan, on sukellettava pintaa syvemmälle”, muistutti Ruut Luukkonen Globalistin (1/2012) pääkirjoituksessa. Changemaker on tämän vuoden kampanjassaan nostanut esille Suomen aseviennin ongelmakohtia. Samaan aikaan virallinen Suomi selvitti keinoja kasvattaa asevientiä Ulkopoliittisen instituutin ja Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen julkaisemassa ”Uhka vai mahdollisuus?” raportissa. 

EU:n saamasta Nobelin rauhanpalkinnosta voi olla montaa mieltä, mutta se muistuttaa meitä sodan uhkan väistymisestä. Euroopan maat ovat vuodesta 1988 lähtien käyttäneet yhä vähemmän bruttokansantuotteestaan puolustusmenoihin. Viime vuosina ne ovat supistaneet voimakkaasti armeijoitaan ja romuttaneet vanhoja aseita. Tilalle on ostettu yhä vähemmän aseita.

Seuraavan kymmenen vuoden aikana Euroopassa tullaan näkemään suurin aseteollisuutta ravistellut muutos yli 70 vuoteen. Ensinnäkin EU yrittää pakottaa vuonna 2009 solmitun hankintadirektiivin avulla jäsenmaat purkamaan kotimaista aseteollisuutta kilpailulta suojaavia muureja. Tähän asti muutamat suomalaiset yritykset ovat saaneet rauhassa myydä ja ostaa aseita, mutta nyt ainakin teoriassa ulkomaiset yritykset voivat tulla Suomen asemarkkinoille. Toiseksi Kylmän sodan aikana Eurooppaan rakennettua valtavaa aseteollisuuden ylikapasiteettia ollaan alkamassa purkamaan. Esimerkiksi kaikkiaan kahdeksan yritystä valmistaa panssariajoneuvoja, kun tarvetta on luultavasti kahdelle valmistajalle.

Tässä pudotuspelissä aseteollisuus on alkanut pärisyttämään rumpuaan. Sanoma on ollut yksinkertainen. Aseteollisuus tuo talouskriisin keskellä kipeästi kaivattuja työpaikkoja ja vientituloja. Pärinä on tarkoitettu päättäjille muistutukseksi siitä, että ilman asevientilupia työpaikat lähtevät Suomesta. Suuret institutionaaliset sijoittajat laulavat samassa kuorossa. Ne haluavat sijoittaa eläkevarojamme ydinaseiden valmistamiseen ja aseteollisuuteen, koska niiden mukaan eläkkeet on turvattava keinolla millä hyvänsä. Voi sanoa, että Suomi myy kuolemaa, jotta se pysyy pystyssä.

Onko maailma todella tällainen? Kyllä ja ei. Kyllä, koska me pyrimme vahvistamaan rakenteita, jotka perustuvat asekaupan kasvulle. Ei, koska me voimme toimia toisin. Psykologian professori Arno Gruen kertoo, että tässä kohtaa nuoria muistutetaan realismista. Tässä aikuisten ”oikeasta maailmassa” on pidettävä huolta työpaikoista ja hankkimalla aseita valmistauduttava seuraavaan sotaan. Jos sanot vastaan, sinut leimataan epäisänmaalliseksi tai unelmoijaksi, jolla ei ole tarjota todellisia vaihtoehtoja. Miten vaihtoehtoja voisi olla, kun niitä ei ole edes yritetty keksiä. Suomi rahoitti tänä vuonna ensimmäisen kerran yli 25 vuoteen asekaupan tutkimusta. Ulkopoliittinen instituutti ja Tulevaisuuden tutkimuskeskus olisivat voineet käyttää rahat konversiotutkimukseen, siis sen tutkimiseen miten aseteollisuuden kapasiteetti muunnetaan tuottavaksi siviiliteollisuudeksi, mutta rahat käytettiin asekauppaa tukevien rakenteiden vahvistamiseen.

Kirjoittaessani kirjaa suomalaisesta asekaupasta olen nähnyt monia, joiden mielestä asekauppa ja maailman väkivalta eivät kosketa Suomea tai heitä itseään, niitä joiden mielestä maailman on parasta antaa olla sellainen kuin se on. Olen myös nähnyt ihmisiä, joissa on tarmoa ja rohkeutta astua maailman eteen ja vaatia sitä muuttumaan. He ovat rauhantekijöitä.

Jarmo Pykälä

Kirjoittaja tutkii asekauppaa SaferGlobe Finlandissa.

Sota ja rauha – sotilas ja rauha?

Miksi sotilaana ja sotilaiden kouluttajana pohtisin rauhaa, turvallisuutta ja hyvinvointiakin, enkä yksinomaisesti sotaa ja sodankäymistä? Ehkäpä siksi, että jokainen kansalainen, sotilaskin, on myös ihmisten kasvattaja – usein kotonaan ja aina töissään. Mutta entä millaiseksi sotilaaksi minut on 1980-luvulta alkaen koulutettu ja kasvatettu?

Sotilaana opin, että toimintani lähtökohtana on taistelu ja sota. Minun tuli olla kiinnostunut miten ammoisissa sodissa oli taisteltu ja miten erilaiset sotapäälliköt onnistuivat/epäonnistuivat omissa toimissaan. Myös mitä erilaisimmat suomalaiset ja ulkomaalaiset asejärjestelmät tulivat minulle ja meille tutuiksi sekä teoriassa että ennen kaikkea käytännössä. Onneksemme meitä kasvatettiin myös erilaisten sivistävien ja kokonaisvaltaisuuksien hahmottamista edistävien ”oppien” (kuten esimerkiksi kasvatustieteitä, kansantaloustieteitä sekä valtiotieteitä) avulla.

Muistan yllättävän hyvin miten tuon aikaiset perusoletukseni eivät mahdollistaneet sen faktan merkityksellisyyden omaksumista, että jo 1950-luvulta alkaen suomalaiset sotilaat olivat aktiivisesti osallistuneet kansainväliseen rauhanturvaamiseen. Siis se, että ”sotivat sotilaat” olivat rauhanturvaamistöissä oli minulle mahdotonta ymmärtää ja hyväksyä. Tuolloin torjuin ”merkityksettömänä” tämän asian. Yllätyksekseni olen viime vuosina huomannut miten monen on ollut laillani mahdotonta ymmärtää, että sotilas on turvallisuustoimija ja ennakoiva rauhan rakentaja sekä turvaaja. Sotilaiden pitäisi ikään kuin keskittyä vain niihin ”tappavan koviin” töihin, jotka heille yksinomaan kuuluvat vaikkakaan en ymmärrä miksi?

Sotilaspedagogikkona opin jo 1990-luvulla, että rauha on sotilaspedagogiikan lähtökohta. Tämä ehkä kuulostaa ristiriitaiselta ja ehkäpä paradoksaaliseltakin mutta siksipä opetammekin tänä päivänä, että sotilas elää ja toimii monentasoisten ristiriitojen ja paradoksien keskellä. Mielestämme sotilastoiminnan keskeisin paradoksi on se, että sotilas joutuu samalla miettimään väkivallan ja tappamisen sekä elämän suojelemisen suhdetta. Tämä on yhteiskunnassakin tarpeen pitää mielessä kun poliittisella tasolla mietitään mihin ja miksi sotilaita töihinsä käsketään sekä tekemään mitä ja miksi?

Menemättä yksityiskohtaisemmin muihin sotilastoiminnan paradokseihin mainitsen että pyrimme edistämään turvallisuusviranomais- ja kansalaisyhteistoimintaa rauhan ja turvallisuuden rakentamiseen liittyen. Nykyisin ja etenkin tulevaisuudessa tässä työssä ennakointi korostuu reagoinnin sijasta. Esimerkiksi kollegoiltamme palo- ja pelastusalalta olemme voineet oivaltaa ettei keskeisintä olekaan palojen sammuttaminen vaan ennen kaikkea niiden estäminen. Uskon että jokainen ymmärtää ettei palomies ole hyvä jos hän ensin pyromaanina palon sytytettyään palomiehenä sen sammuttaisi. Vastaavasti ei sotilaskaan pyri itseisarvoisesti sodankäyntiin ja seuraavassa taistelussa osaamisensa osoittamiseen vaan itseisarvoisemmin rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseen ennen kaikkea koulutuksen ja kasvatuksen keinoin.

Juha Mäkinen

professori, everstiluutnantti, Maanpuolustuskorkeakoulu