Pahuuden kierre konfliktien synnyttäjänä

Tämän vuoden kampanjassa olemme keskittyneet Suomen kahdenlaiseen rooliin maailman konfliktikentillä. Yhtäältä Suomi on tullut tunnetuksi suurena rauhanturvaajien kouluttajana ja maailman kriisialueille lähettäjänä. Tämä on arvokas tehtävä, jota on hyvä ylläpitää myös jatkossa. Toisaalta Suomi on valitettavasti ollut myös ylläpitämässä konflikteja myymällä aseita ja aseiden osia maihin, joihin ei missään nimessä saisi viedä aseita, monestakin syystä. 

Suomesta on viety aseita muun muassa Saudi-Arabiaan eduskunnan päätöksellä. Tällaisten päätösten äärellä herää paljon kysymyksiä. Miksi Suomi toimii näin kaksinaamaisesti? Kuka ottaa vastuun tästä moraalittomasta toiminnasta, jota aseiden vienti saa aikaan kun ne päätyvät maihin, joissa on hyvin epävakaata ja joissa on paljon ihmisoikeuksiin liittyviä ongelmia? Mistä löytyisi toivoa tällaiseen tilanteeseen? Mitä olisi tehtävissä, jotta tämä tilanne saataisiin muutettua? Mitä voisimme saavuttaa globaalilla tasolla, jos luovuttaisiin aseiden viennistä, ainakin niihin maihin, jotka ovat ongelmallisia SaferGlobe Finlandin raportin mukaan, jossa on listattu harmaat maat sekä meidän kampanjamme esiin nostamien ongelmien valossa? Mikä sitten muuttuisi, jos aseiden viennistä luovuttaisiin ainakin osittain tai jopa kokonaan? 

Tätä kysymystä olen pohtinut monta kertaa. Kysymykseen on olemassa monia vastauksia. Minun haaveissani on aseeton maailma. Samaan aikaan kun rauhantahtoisena ihmisenä toivon tämän tapahtuvan, niin samalla myös tiedostan sen, että tämän toteutuminen olisi äärimmäisen vaikeaa tai jopa mahdotonta. Toisaalta uskon niin, että yksittäiset esimerkit ihmisistä ja maista, jotka nousevat sortoa ja väkivaltaa vastaan, antavat toivoa paremmasta. Jos esimerkiksi Suomi haluaisi näyttää esimerkkiä ja osoittaa sekä moraalista selkärankaa, niin se luopuisi aseiden viennistä harmaisiin maihin, jotka on mainittu SaferGlobe Finlandin raportissa. Suomi panostaisi myös yhä voimakkaammin siihen, että yhä useampi maa luopuisi aseiden viennistä näihin harmaan listan maihin ja varmistaisi, että myöskin muut maat tekisivät tätä aktiivista vaikuttamistyötä. Yhteisessä rintamassa on enemmän voimaa kuin yksittäisen maan räpiköinnissä suurempaa ryhmittymää vastaan. 

 Jos aseiden vientiä saataisiin radikaalisti vähennettyä, niin säästyisi paljon ihmishenkiä, voitaisiin panostaa taloudellisesti ja toiminnallisesti yhä enemmän oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentamiseen, luoda edellytykset demokratialle ja vahvistaa demokratiaa, vahvistaa ja voimauttaa lasten ja naisten mahdollisuuksia ihmisarvoiseen elämään. Voitaisiin taata paremmin turvallinen elinympäristö, voitaisiin aseisiin ja sotimiseen menevien rahojen sijaan panostaa niillä rahoilla köyhyyden vähentämiseen puuttumalla sen rakenteellisiin syihin (köyhyys ja sitä kautta sortaminen ovat yksi syy kriisien ja sotien syttymiseen), luomaan ja kehittämään tasavertaisia mahdollisuuksia koulutukseen ja terveydenhuoltoon kaikille ihmisille. Voitaisiin panostaa hyvän ja ihmisarvoisen elämän turvaamiseen jokaiselle ihmiselle. Voitaisiin toteuttaa aidosti ajatusta siitä, että jokainen ihminen on arvokas.  

Onko tämä pelkkää utopiaa vai mahdollisuus, joka vaatii paljon yhteistä työtä ja ponnisteluja? Haluan uskoa jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Kaikki on mahdollista. Ilman unelmia me maailman muuttajat olisimme turhaan maailman muuttajia. Jos emme itse edes usko unelmien toteutumiseen ja osoita sitä käytännössä teoin ja ponnistuksin, niin maailma menettää tärkeän voimavaran. Me tarvitsemme uskoa, toivoa, luottamusta ja  rakkautta, jotta voimme saada muutoksia aikaan, myös rakenteellisella tasolla. 

Toivoa on aina olemassa. On meistä kiinni haluammeko olla edistämässä kehitystä, jossa pahuuden kierrettä yritetään hajottaa.  Pahuuden kierteen katkaiseminen on mahdollista, koska ihmiset ovat itse luoneet pahuuden kierteen. Hyvyyden kierteen vahvistaminen saa aikaan lukuisia myönteisiä muutoksia aikaan. On hyvä lähteä liikkeelle pienistä muutoksista, jotka sitten ajan myötä voivat kasvaa ja vahvistua suuriksi muutoksiksi. Maailman muuttamisessa on merkityksellistä se, onnistuuko saamaan lumipallo efektin liikkeelle. Kun mahdollisimman monet ihmiset innostuvat muuttamaan maailmaa, niin paine muuttaa asioita tulee koko ajan voimakkaammaksi. 

Anna-Maria Timonen, Changemakerin Rauhantekijä-kampanjan aktiivi