Tämän vuoden kampanjassa olemme keskittyneet Suomen
kahdenlaiseen rooliin maailman konfliktikentillä. Yhtäältä Suomi on tullut
tunnetuksi suurena rauhanturvaajien kouluttajana ja maailman kriisialueille
lähettäjänä. Tämä on arvokas tehtävä, jota on hyvä ylläpitää myös jatkossa.
Toisaalta Suomi on valitettavasti ollut myös ylläpitämässä konflikteja myymällä
aseita ja aseiden osia maihin, joihin ei missään nimessä saisi viedä aseita,
monestakin syystä.
Suomesta on viety aseita muun muassa Saudi-Arabiaan
eduskunnan päätöksellä. Tällaisten päätösten äärellä herää paljon kysymyksiä.
Miksi Suomi toimii näin kaksinaamaisesti? Kuka ottaa vastuun tästä
moraalittomasta toiminnasta, jota aseiden vienti saa aikaan kun ne päätyvät
maihin, joissa on hyvin epävakaata ja joissa on paljon ihmisoikeuksiin
liittyviä ongelmia? Mistä löytyisi toivoa tällaiseen tilanteeseen? Mitä olisi
tehtävissä, jotta tämä tilanne saataisiin muutettua? Mitä voisimme saavuttaa
globaalilla tasolla, jos luovuttaisiin aseiden viennistä, ainakin niihin
maihin, jotka ovat ongelmallisia SaferGlobe Finlandin raportin mukaan, jossa on
listattu harmaat maat sekä meidän kampanjamme esiin nostamien ongelmien
valossa? Mikä sitten muuttuisi, jos aseiden viennistä luovuttaisiin ainakin
osittain tai jopa kokonaan?
Tätä kysymystä olen pohtinut monta kertaa.
Kysymykseen on olemassa monia vastauksia. Minun haaveissani on aseeton maailma.
Samaan aikaan kun rauhantahtoisena ihmisenä toivon tämän tapahtuvan, niin
samalla myös tiedostan sen, että tämän toteutuminen olisi äärimmäisen vaikeaa
tai jopa mahdotonta. Toisaalta uskon niin, että yksittäiset esimerkit ihmisistä
ja maista, jotka nousevat sortoa ja väkivaltaa vastaan, antavat toivoa paremmasta.
Jos esimerkiksi Suomi haluaisi näyttää esimerkkiä ja osoittaa sekä moraalista
selkärankaa, niin se luopuisi aseiden viennistä harmaisiin maihin, jotka on
mainittu SaferGlobe Finlandin raportissa. Suomi panostaisi myös yhä voimakkaammin
siihen, että yhä useampi maa luopuisi aseiden viennistä näihin harmaan listan
maihin ja varmistaisi, että myöskin muut maat tekisivät tätä aktiivista
vaikuttamistyötä. Yhteisessä rintamassa on enemmän voimaa kuin yksittäisen maan
räpiköinnissä suurempaa ryhmittymää vastaan.
Jos aseiden vientiä saataisiin radikaalisti vähennettyä, niin säästyisi
paljon ihmishenkiä, voitaisiin panostaa taloudellisesti ja toiminnallisesti yhä
enemmän oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentamiseen, luoda
edellytykset demokratialle ja vahvistaa demokratiaa, vahvistaa ja voimauttaa
lasten ja naisten mahdollisuuksia ihmisarvoiseen elämään. Voitaisiin taata
paremmin turvallinen elinympäristö, voitaisiin aseisiin ja sotimiseen menevien
rahojen sijaan panostaa niillä rahoilla köyhyyden vähentämiseen puuttumalla sen
rakenteellisiin syihin (köyhyys ja sitä kautta sortaminen ovat yksi syy
kriisien ja sotien syttymiseen), luomaan ja kehittämään tasavertaisia
mahdollisuuksia koulutukseen ja terveydenhuoltoon kaikille ihmisille.
Voitaisiin panostaa hyvän ja ihmisarvoisen elämän turvaamiseen jokaiselle
ihmiselle. Voitaisiin toteuttaa aidosti ajatusta siitä, että jokainen ihminen
on arvokas.
Onko tämä pelkkää utopiaa
vai mahdollisuus, joka vaatii paljon yhteistä työtä ja ponnisteluja? Haluan
uskoa jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Kaikki on mahdollista. Ilman unelmia me
maailman muuttajat olisimme turhaan maailman muuttajia. Jos emme itse edes usko
unelmien toteutumiseen ja osoita sitä käytännössä teoin ja ponnistuksin, niin
maailma menettää tärkeän voimavaran. Me tarvitsemme uskoa, toivoa, luottamusta
ja rakkautta, jotta voimme saada muutoksia aikaan, myös rakenteellisella
tasolla.
Toivoa on aina olemassa. On meistä kiinni haluammeko olla edistämässä
kehitystä, jossa pahuuden kierrettä yritetään hajottaa. Pahuuden kierteen katkaiseminen on
mahdollista, koska ihmiset ovat itse luoneet pahuuden kierteen. Hyvyyden
kierteen vahvistaminen saa aikaan lukuisia myönteisiä muutoksia aikaan. On hyvä
lähteä liikkeelle pienistä muutoksista, jotka sitten ajan myötä voivat kasvaa
ja vahvistua suuriksi muutoksiksi. Maailman muuttamisessa on merkityksellistä
se, onnistuuko saamaan lumipallo efektin liikkeelle. Kun mahdollisimman monet
ihmiset innostuvat muuttamaan maailmaa, niin paine muuttaa asioita tulee koko
ajan voimakkaammaksi.
Anna-Maria Timonen, Changemakerin Rauhantekijä-kampanjan
aktiivi

